Kuumailmapallo on vanhin lentolaite, jolla on onnistuneesti pystytty lentämään. Sen keksijöinä pidetään Montgolfierin veljeksiä. Ensimmäisen miehitetyn kuumailmapallolennon tekivät 21. marraskuuta 1783 Pariisissa Pilâtre de Rozier ja markiisi d’Arlandes. Vuonna 1709 portugalilainen Bartolomeu de Gusmão antoi lentonäytöksen Portugalin kuninkaalle, mahdollisesti kuumailmapallolla. Inkvisitio syytti häntä noituudesta ja hän kuoli maanpaossa Sevillassa. Ajatus siitä, että kuuma ilma nousee ylös, on tunnettu jo ennen Mongolfierin veljeksiäkin. Tibere Cavallo teki kokeita vedyllä puhaltaen ilmaa keveämpää vetyä saippuakupliin muttei onnistunut ratkaisemaan paperin läpäisevyyden ongelmaa. Rikkaan paperitehtailijan pojat Joseph ja Etienne Montgolfier sen sijaan onnistuivat ratkaisemaan pulmat. Samaan aikaan Montgolfierin veljesten kanssa pariisilainen fysiikan professori Charles kehitteli palloa edelleen. Charles keksi ottaa käyttöön painolastin, venttiilin ja lisäsi palloon lisäkkeen alaosaan, jolloin se ei alaosasta avoimena räjähtänyt kuten osa aikaisemmista suljetuista koepalloista. Montgolfierin veljekset ehtivät 10 päivää aikaisemmin, Charles lensi pallollaan 1. joulukuuta. Hänen keksintönsä ensilentoa seurasi jopa 400 000 ihmistä. Kuumailmapallo on yhä samoin varusteltu, lisänä ovat vielä englantilaisen Greenin 1800-luvun alussa kehittelemät laahausköydet. Montgolfierien pallotyyppi jäi pois käytöstä Pilâtre de Rozierin kuoltua pallon räjähdyksessä, kun Englannin kanaalin ylittämisestä kilpailtiin.
Oulussa pidettiin 29. elokuuta 1784 Ruotsin kuningas Kustaa III:n kunniaksi juhlajumalanpalvelus ja porvarien juhla. Oululainen apteekkari Johan Julin oli rakennuttanut tätä tilaisuutta varten kuumailmapallon. Se teki Pohjoismaiden ensimmäisen pallolennon ilman matkustajia.
Suomen ensimmäinen miehitetty ilmapallolento tapahtui vuonna 1892 Viipurissa. Tämän suoritti amerikkalainen W.Misen italialaisen Balleris'in konstruoimalla ilmapallolla. Valtavan viipurilaisen katsojajoukon silmien edessä nousi hän syyskuun 18. päivänä ilmaan 144:n kerran Tervaniemen korkeimmalta kohdalta ja leijaili sen jälkeen nopeassa tahdissa linnaa kohti. Ohjelman mukaan hänen olisi pitänyt heittäytyä laskuvarjolla maahan 10 000 jalan korkeudesta. Itse asiassa hän hyppäsi ulos jo Salakkalahden yläpuolella ja kuljetettiin impressaarion olkapäillä hurraahuutojen kaikuessa lähtöpaikkaansa.
Kori oli punottu pajusta tai rottingista. Koria sanotaan monesti gondoliksi. Korin alta kulkee teräsvaijerit, joiden varassa kori roikkuu. Pallon huipussa on niin sanottu laskuvarjoventtiili, jolla voidaan säätää pallon nostetta päästämällä kuumaa ilmaa ulos sekä tyhjentää pallo laskeuduttaessa. Laskuvarjoventtiiliin voidaan myös rakentaa myös niin sanottu pikatyhjennys, jolla pallo voidaan tyhjentää nopeasti esimerkiksi tuulen aiheuttaman raahautumisen välttämiseksi.
Polttoaineena on propaani, jota kuljetetaan mukana erikoisvalmisteisissa pulloissa. Kaasu poltetaan tarkoitukseen suunnitellussa polttimessa lyhyin (1–8 sekunnin) sykäyksin. Polttimen ääni on tunnusomainen tuhahtelu, joka kuuluu kauas. Ihmisen kuuleman äänen lisäksi poltin ääntelee ultraäänitaajuudella,lähde? joka häiritsee muun muassa koiria ja hevosia. Siksi matalalla eläinten yli lennettäessä voidaan käyttää niin sanottua karjapoltinta jonka ääni on hiljaisempi mutta teho alhaisempi. Polttimessa palaa koko ajan niin kutsuttu pilottiliekki, jolla varsinainen polttoliekki sytytetään.
Ennen kuin pallo voidaan kuumentaa, täytetään se kylmällä ilmalla käyttämällä moottorikäyttöistä puhallinta. Vasta kun pallo on hyvin täyttynyt, voidaan se polttimen avulla nostaa pystyyn ja matkustajat voivat nousta koriin.
Kuumailmapalloja on eri kokoja, mutta pallo on yleensä 25 metriä korkea.
Lentäminen
Kuumailmapalloa täytetään lentoonlähtöä varten. Kun poltin lämmittää pallon sisällä olevaa ilmaa se laajenee ja osa tulee alakautta pallosta pois. Pallo tulee näin kevyemmäksi kuin sitä ympäröivä ilma ja se pyrkii kohoamaan ylöspäin. Kun liekin annetaan sammua, pallossa oleva ilma alkaa jäähtyä. Tällöin pallon nousu ensin lakkaa ja se alkaa vähitellen laskea alaspäin. Pallon lentämisessä on haastavinta viive polton ja sen näkyvän vaikutuksen välillä. Esimerkiksi niin sanotun 77-pallon massa on lennettäessä yli kaksi tonnia eikä tuollainen massa muuta suuntaansa kovin nopeasti. Tämä täytyy muistaa niin laskuissa kuin nousuissakin.
Kun pallon halutaan vajoavan nopeasti alas, tai ollaan tultu laskuun, avataan edellä mainittu pallon yläosassa oleva "huippuventtiili", jolloin kuuma ilma pääsee nopeasti virtaamaan ulos pallon sisältä.
Kuumailmapallolla lentäminen vaatii hyvää tuulten ja luonnon tuntemusta. Sitä voidaan ohjata ainoastaan vaihtamalla lentokorkeutta ja hakemalla siten haluttuun kulkusuuntaan menevä ilmavirtaus. Yleensä Suomessa noustessa ylöspäin tuuli kääntyy oikealle. Niin sanottu ohjauskulma on noin 30 asteen luokkaa, joskus jopa 180 astetta. Rannikon läheisyydessä voidaan hyödyntää myös niin sanottujen maa- ja merituulen vaikutusta.
Kuumailmapallolla lentäminen riippuu hyvin paljon sääoloista, minkä vuoksi valmiita lentosuunnitelmia joudutaan toisinaan lentoturvallisuussyiden takia muuttamaan tai perumaan.
Yleisölennot
Yleisöllä on mahdollisuus osallistua kuumailmapallolennoille. Vuodessa arviolta 4 000–5 000 ihmistä osallistuu alan yritysten järjestämille lennoille.
Katso myös
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuumailmapallo.
- Ilmalaiva
- Ilmailun historia
- Lentokoulutus Suomessa
- Veikko Kaseva
- Helsingin Sanomat 1969 / Sven Hirn
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuumailmapallolentämisestä (Linnan pallo)
- Kuumailmapallolentämisen historiaa