Fandom

Muumitalo

Eloonjäämisen haasteet

340sivua
tässä wikissä
Add New Page
Keskustelu0 Share

Eloonjäämisen haasteet ( The Trials of Life: A Natural History of Behaviour) on tuottama ja käsikirjoittama ja juontama luontodokumenttisarja. Se ensiesitettiin lokakuusta alkaen.

Eloonjäämisen haasteet käsitteli eläinten käyttäytymistä. Se oli laaja-alaisesti luontoa käsitelleen, Life on Earth -sarjasta alkaneen dokumenttitrilogian kolmas osa; Attenborough'n myöhemmät sarjat ovat keskittyneet johonkin erityisalueeseen. Eloonjäämisen haasteiden jaksot esittelivät elämän Yle TV1 kiertokulun eri vaiheita syntymästä lisääntymiseen.

Sarja tuotettiin yhteistyössä Australian Broadcasting Servicen ja Turner Broadcasting Systemin kanssa. Tuottaja oli Peter Jones. Taustamusiikin sävelsi George Fenton.

David Attenborough'n Elämä-sarjassa Eloonjäämisen haasteita edelsi (engl. The Living Planet, 1984) ja sitä seurasi (engl. Life in the Freezer, 1993).

Taustaa Muokkaa

Sarjan kuvauksiin käytettiin yli kolme ja puoli vuotta, minä aikana Attenborough matkusti yhteensä lähes 400 000 kilometriä. Tuotantoryhmän tavoitteena oli viedä luontodokumenttien kuvaamista eteenpäin Elävän planeetan viitoittamalla polulla, ja niinpä tuotannossa kohdattiin paljon uusia haasteita.

Metsästävien kuvaaminen oli mahdollista yksinomaan Hedwige ja Christophe Boeschin ansiosta; he olivat viettäneet viisi vuotta ihmisapinoita tutkien. elävistä yksilöistä muodostunutta pesää puolestaan kuvattiin avulla. Uudenlaisia käyttämällä saatiin myös kuvamateriaalia, jossa tarkennuksen kohteena olivat sekä etualalla olleet muurahaiset että taustalla näkyvä Attenborough.

elämän tärkeimpiä hetkiä päästiin kuvaamaan Cynthia Mossin avulla. Moss oli tutkinut eläimiä jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, ja hänen tietojensa ansiosta tuotantoryhmä osasi olla paikalla oikeaan aikaan.

Kun kuvausryhmä halusi otoksen, jossa kuusikymmentuhatpäinen lentää Attenborough’n ylitse , lentoreitin ennustamisessa värvättiin avuksi lintujensuojelujärjestö . sen sijaan avustivat kuvauksissa ilman suurempia ponnisteluja, sillä niiden parissa tehdyn tutkimuksen ansiosta ne olivat tottuneet ihmisiin.

sisään ryömiminen tuotti vaikeuksia David Attenborough’lle: sisällä oli niin ahdasta, että hän mahtui sinne vain tietyssä suunnassa, ja joutui hivuttautumaan hiljalleen ulos aina ottojen välissä.

Kun sarjan DVD-julkaisun sekä sarjaan liittyvän kirjan kansikuvaksi lopulta päätyneet kuvat rannikolla harjoittamasta pyynnistä otettiin, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tällaista käyttäytymistä oltiin ylipäänsä havainnoitu. Niinpä kuvaajien täytyi ottaa riskejä mennessään veteen yhdessä valaiden kanssa lähikuvien saamiseksi.

Jaksot Muokkaa

1: Syntymä Muokkaa

(Leipoa ocellata) munii isoon hiekkakasaan.

4. lokakuuta 1990 ensiesityksensä saanut ensimmäinen jakso perehdyttää erilaisiin tapoihin, joilla eliöt tulevat maailmaan.

Attenborough’n avaussanat viittaavat vuosittaiseen lisääntymiseen. Tapahtuma on ravulle riskialtis, sillä laji elää normaalisti maalla, ja munat täytyy laskea mereen, missä planeettamme vanhimmat eläinlajit vieläkin asuvat ja lisääntyvät. Yksi tuotteliaimmista veteen munivista lajeista on , mutta myös jotkin maaeläimet, esimerkiksi tuottavat suuret määrät munia.

Läntisissä Attenborough tarkkailee, kuinka maahan kaivautunut naamioi kolonsa, ja täyttää sen sitten ruokkiakseen tulevaa jälkikasvuaan. Toisen lajin toukat puolestaan aloittavat elämänsä perhosentoukkien sisällä, ja syövät isäntänsä vähitellen hengiltä. Isompien eläinten pulmia havainnollistetaan , joiden täytyy puolustaa muniaan . Munan sisällä tapahtuva näytetään yksityiskohtaisesti. lämmittää muniaan mätänevillä lehdillä, ja Attenborough havainnollistaa sen huolellista lämmönsäätelyä yrittämällä lisätä hiekkaa munakekoon. Kana potkii hiekan välittömästi takaisin Attenborough’n päälle.

on , joka uhrautuu täysin jälkikasvunsa eteen: sen kuoren sisällä kasvavat toukat rasittavat emoaan niin paljon, että viimeistenkin lähdettyä se lopulta kuolee.

Täysin kehittyneitä poikasia synnyttävistä nisäkkäistä näytetään muiden muassa gnuu, merileijona ja tsintsilla.

2: Poikasaika Muokkaa

11. lokakuuta 1990 esitetty toinen jakso kuvailee eri lajien jälkeläisistähoivaamistapoja. Attenborough määrittelee lapsuuden kahden tavoitteen avulla: on kasvettava ja säilyttävä hengissä.

Etelänmerinorsu nostetaan esimerkiksi eläimestä jonka lapsuus on hyvin lyhyt: poikanen hylätään kolmiviikkoisena, ja se jää yksin jopa kahdeksaksi viikoksi, jona aikana se kasvaa emon maidosta saadun rasvan avulla kyllin isoksi kyetäkseen uimaan.

Tiirat luottavat joukkovoimaan, sillä yhdessä ison parven kanssa asuessaan niillä on paremmat mahdollisuudet varjella jälkikasvuaan ryösteleviltä lokeilta. Osoituksena lumihanhien omistautumisesta on viidenkymmenen kilometrin matka, jonka ne tekevät Venäjän tundralla jalan saattaessan poikasiaan rannikolle. Skorpionit kantavat poikasiaan selässään, kun taas päästäinen jättää omansa kiven alle sillä välin, kun etsii ruokaa.

Haahka lukeutuu lajeihin, joiden keskuudessa vastuu jälkeläisistä jaetaan: naaraat valvovat säännöllisesti toisten samaan ryhmään kuuluvien yksilöiden poikasia. Myös ja käyttävät lastentarhoja — jälkimmäisillä niissä voi olla jopa miljoona yksilöä. Floridan pensasnärhillä lastenkasvatus tapahtuu yhteistyössä aiempien, aikuistuneiden jälkeläisten kanssa. Suuremmissa eläimissä samaa toimintamallia käyttävät norsut, joilla kaikki ryhmän naaraat osallistuvat poikasen kasvatukseen.

Simpanssien lapsuus on sosiaalisesti monimutkainen, sillä työkalujen käytön lisäksi niiden täytyy oppia kuinka toisiin tulee suhtautua. täytyy oppia lentämään pikaisesti, sillä mereen päätyneet poikaset voivat joutua tiikerihaiden saaliiksi.

3: Ravinnon hankinta Muokkaa

18. lokakuuta 1990 esitetty jakso käsittelee eläinten ravinnonhankintatapoja.

Etelä-Amerikan sademetsässä vallitseva eläin- ja kasvilajien runsaus ei välttämättä merkitse helppoa ruokaa. Jotkut lehdistä ovat myrkyllisiä, joten niitä syövien täytyy olla varovaisia. Toiset kasvit sen sijaan lahjovat eläimet kuljettamaan tarjoamalla kaltaisia lahjuksia. Monet kolibrilajit ovat erikoistuneet syömään vain tietyistä kukista. Myös hedelmiä on tarjolla, ja esimerkiksi eivät juuri muuta syökään. Papukaijat ja arat syövät kaoliinia vastamyrkyksi syömilleen myrkyllisille siemenille.

Attenborough katselee, kuinka 60 000 -päinen sirriparvi siirtyy yhtäkkisesti paikasta toiseen päästäkseen syömään laskuveden paljastamassa mutapohjassa piileviä nilviäisiä. Barrakudat jahtaavat pikkukaloja, ja ajavat parven lahteen, missä pelikaanit käyvät sen kimppuun. Lokit puolestaan ahdistelevat pelikaaneja päästäkseen osallisiksi niiden saamasta saaliista.

Eräs gekkolaji kykenee erottamaan työläistermiitit niitä vaarallisemmista sotilaista. Ristihämähäkkien verkot esitellään yhtenä eleganteimmista saalistusvälineistä. Kahden muun hämähäkkilajin, Nephilan ja siltä rosvoavan Argyrodesin ravinnonhankintaa tutkitaan lähemmin. Kuvut täynnä pesilleen palaavat tropiikkilinnut joutuvat fregatttilintujen väijyttämiksi.

4: Saalistus ja pako Muokkaa

(Dyscophus) erittää uhatuksi joutuessaan ärsyttävää ainetta.

25. lokakuuta 1990 esitetty jakso esittelee toisia eläimiä saalistavia lajeja sekä saaliseläinten keinoja välttyä joutumasta saaliiksi.

Attenborough yrittää lähestyä pesää, jolloin lintujen aggressiivisuus tulee ilmi niiden hyökätessä hänen kimppuunsa. rannikolla tietty ryhmä vaanii poikasia, jotka erehtyvät pois turvalliselta matalikolta. Saalista saatuaan valaat vievät sen merelle ja sillä ennen tappoa.

voidaan käyttää sekä aseena että karkotteena, joista esimerkkeinä käytetään ja . Jotkin eläimet mainostavat puolustautumiskeinojaan, jottei niiden käyttö tulisi liian myöhään. Esimerkkeinä ovat , jonka ase on kaamea lemu, sekä jotkin : molemmat korostavat varoitusväritystään erikoisilla asennoilla.

Näytillä on useita monimutkaisine . Mitkään suojakeinot eivät auta vastaan, sillä ne nujertavat minkä tahansa vastaansa tulevan saaliin silkan lukumääränsä ansiosta.

on poikkeuksellinen, sillä se metsästää joukolla; kuuden yksilön ryhmä nähdään hiomassa taitojaan . Lopuksi nähdään ryhmä , jotka ajattelua ja yhteistyötä käyttäen pyydystävät metsässä .

5: Suunnistajat Muokkaa

1. marraskuuta 1990 esitetty jakso tutkailee eri suunnistamismuotoja.

Auringonlaskun jälkeen Attenborough kuvailee eläviä lajeja, jotka eivät nojaa . käyttää herkkää metsästäessään öisin, ja virtsaavat käsiinsä merkatakseen liikkeensä. Jotkin eläimet, kuten , ja käyttävät . sen sijaan aistivat ympäristöään avulla.

Päivänvalon aikaan käytössä ovat toisenlaiset keinot: on huolellisesti puhtaana pidetty polkuverkosto. Sillä on verkostosta päässään selkeä kartta, minkä ansiosta se pystyy pakenemaan tarvittaessa nopeasti vaikka oikoteitä pitkin. Attenborough esittelee muurahaisen, joka tekee hyönteismaailman pisimmät maamatkat: Cataglyphis käyttää sijaintia suunnistaessaan takaisin pesälleen suorinta mahdollista reittiä pitkin. ja suunnan avulla suunnistavat marssivat jonossa vähentääkseen veden vastusta.

matkustaa maailman ääreltä toiselle, yhteensä jopa 19 000 kilometrin matkan, voidakseen kalastaa päivänvalossa. mainitaan yhtenä taitavimmista suunnistajista: se voi matkata jopa 1300 kilometriä meren yllä etsiessään ruokaa poikasilleen, ja löytää silti aina takaisin pesälleen.

Lopuksi Attenborough kertoo 10 000 kilometrin vaelluksesta, joka kestää kolme vuotta.

6: Asumisratkaisut Muokkaa

8. marraskuuta 1990 lähetetty jakso käsittelee eläinten tapoja suojautua luonnonvoimilta ja saalistajilta.

Kolo on hyvä turvapaikka, ja Attenborough vierailee pesällä, joka on monimutkainen rakennelma ilmastointijärjestelmineen. pidetään niin suuressa arvossa, että ne, jotka eivät itse pysty sitä kutomaan, varastavat sitä toisilta. käyttää varastamaansa silkkiä tehdessään pesänsä lehden alapuolelle, kun taas kutovat kaksi lehteä yhteen. Monimutkaisen pesänrakentamisen mestari on kuitenkin , joka ei epäröi tuhota yli tuhannesta yhteenkudotusta ruohonlehdestä rakentamaansa pesää, jollei se houkuttele tarpeeksi naaraita.

rakentaa yhden suurimmista eläinten asumuksista: sen puinen jokimaja siirtyy perintönä sukupolvelta toiselle, ja niinpä sitä huolletaankin jatkuvasti. Jotkin pistimettömät käyttävät ja monimutkaisten rakennelmien luomiseen. Monet eläimet, kuten esimerkiksi ja , käyttävät .

hienostuneet luomukset tarjoavat turvaa, lämpöä, ilmastoinnin, itsenäiset lastentarhat ja puutarhat sekä saniteettitilat. Attenborough pitää lajia ylivertaisena rakentajana, ja ryömii keon sisään esittelemään sen tuuletusjärjestelmää.

7: Yhteiselämää Muokkaa

(Buphagus africanus) selässä.

15. marraskuuta 1990 lähetetty jakso keskittyy lajeihin, jotka tekevät yhteistyötä ja riippuvat toisistaan, tai hyödyntävät toisiaan.

seurailevat näiden liikkuessa puusta puuhun syödessään. Hirvet syövät lehdet, joita apinoilta putoilee, ja vastapalveluksena tarkkailevat ympäristöä, kun apinat puolestaan laskeutuvat maahan syömään. Veden alla elävä kiinnittää kuoreensa suojautuakseen , ja avustaa lähes sokeaa .

, ja ovat : niillä ei ole molemminpuolista kumppanuutta isäntäeliön kanssa, vaan ne käyttävät sitä hyväkseen. Loisillakin on kuitenkin saalistajansa, kuten esimerkiksi , missä puhdistavat . tekevät samoin Afrikassa, ja lisäksi ne käyttävät eläimen turkista irtoavaa karvaa pesiensä pehmikkeenä. Jotkin kalalajit puhdistavat toisia säännöllisesti, ja ja katkaravut ovatkin erikoistuneet siihen, kuten myös , joka roikkuu pysyvästi kiinni isäntäeläimessään.

Isäntänsä sisällä kasvaviin loisiin kuuluu , joka sisälle päädyttyään saa etanan suorastaan mainostamaan itseään, jotta se joutuisi linnun syömäksi.

Jotkin mikroskooppisen pienet eliöt asustavat suurten kasvinsyöjien vatsoissa ja auttavat siellä sulattamisessa.

8: Taistelut Muokkaa

22. marraskuuta 1990 lähetetty jakso esittelee miten taisteluilla — niin fyysisillä kuin psykologisillakin — ratkaistaan kiistoja ruuasta, elintilasta tai parittelukumppaneista.

havainnollistetaan kolibrin avulla: Attenborough asettaa täytetyn yksilön toisen reviirille, jolloin tämä käy nokkimaan tunkeilijaa. ei ole juurikaan mainittavia aseita, joten ne tarttuvat toisiinsa suullaan, ja kiista ratkaistaan voimalla. eturaajat ovat niin voimakkaat, että niillä voi murtaa toisen yksilön kuoren; niinpä kiistat ja myös kosiskelu on riskialtista puuhaa.

Eläimet, joilla on tappavia aseita, eivät yleensä käytä niitä toisiaan vastaan, sillä kumpikaan osapuoli ei yleensä halua vaarantaa henkeään. Esimerkiksi myrkylliset pyrkivät selättämään toisensa sen sijaan että purisivat toisiaan. ja isot käyttävät ärhentelyä ja kehonkieltä uhkauksien viestittämisessä.

Kilpailevien välillä sen sijaan ei rajoja tunneta: potkiminen ja pureminen on sallittua niin kauan että voittaja on selvillä. Kirahvit puolestaan iskevät toisiaan kauloillaan. Yleensä hyvin rauhalliset nähdään kinastelemassa, kunnes leikki yhtäkkiä muuttuukin vakavaksi, ja yksi menettää peloissaan virtsarakkonsa hallinnan.

Suurilla on tyypillisesti , joilla ratkaistaan kenelle naaraat kuuluvat. - ja käyvät keskenään ankaria kamppailuja, jotka toisinaan päättyvät myös kuolemaan.

9: Liittolaisia ja kilpailijoita Muokkaa

29. marraskuuta 1990 esitetty jakso käy läpi ryhmissä elävien eläinten vuorovaikutustapoja.

Yksinään elävä mainitaan vastakohtana , jotka laskeutuvat taitettuaan 1600 kilometrin matkan . Perille saavuttuaan niiden täytyy taistella paikalla jo olevien kanssa, ja tyypillisimmin parit ja perheet pärjäävät parhaiten. Attenborough havainnollistaa tavallisilla . nähdään tekemässä yhteistyötä niiden taltuttaessa joukolla . Kaadon jälkeen kukin syö ruhosta vuorollaan.

elävät jopa sadanviidenkymmenen vahvuisina ryhminä, ja niiden monimutkaisia valtarakenteita esitellään yksityiskohtaisesti. havainnollistavat vastavuoroista oksentaessaan verta mille tahansa vierustoverille, joka on jäänyt ilman ravintoa. elävät noin tusinan yksilön perheryhmissä. Sillä välin kun osa etsii ruokaa tai nukkuu, toiset pitävät silmällä saalistajia ja tekevät tarvittaessa hälytyksen.

Ääriesimerkki yhteistyöstä ovat , joiden 80-päinen yhdyskunta jakautuu työläisiin jotka kaivavat tunneleita, sotilaisiin jotka toimivat vaaran uhatessa ja kuningattareen, jonka tehtävänä on lisääntyä. kuljettavat ruokaa maanalaisiin kerroksiin, missä sieni tekee selluloosasta muurahaisille syömäkelpoista. Työn jokainen vaihe teetetään eri .

10: Viestintää Muokkaa

on monimutkainen sanasto hälytyksiä varten.

6. joulukuuta 1990 esitetty jakso keskittyy .

Attenborough seuraa perässä kulkevaa alkuasukasta mehiläispesälle. Alkuasukas kerää pesästä , ja osa siitä jätetään linnulle palkkioksi. jahtaava keskittää jahtinsa yksilöön, joka ei hyppää yhtä korkealle kuin muut. välttävät saaliiksi joutumisen samalla taktiikalla: jatkamalla laulamista ne viestittävät takaa-ajajalleen olevansa hyväkuntoisia ja siten vaikeampia kiinnisaatavia. 80 prosentissa tilanteista tämä pitääkin paikkansa.

huudot kuuluvat kaikkein monimutkaisimpiin. Niiden ääntelyt ovat käytännössä sanoja; sanasto määrittelee niiden saalistajat siten että kukin hälytysääni liitetään tiettyyn uhkaan. Jotkin eläimet viestittävät näyttävästi; Attenborough havainnoi kuinka tuhannet valaisevat pimeyttä.

Ääni kulkee vedessä kauemmaksi ja nopeammin, ja yli kaksisataa kalalajia käyttääkin ääntä viestintään. sen sijaan käyttävät visuaalisia signaaleja: ne vaihtavat väriään ja viestivät myös asennoilla. Lopuksi Attenborough nähdään seurassa. Ne kommunikoivat ja jokainen perii emoltaan perhekohtaisen kutsuäänen, eräänlaisen . Lisäksi delfiinit käyttävät tavallisia ääniä, kehonkieltä ja kosketusta — ne ovat siis viestintäkyvyiltään lähes ihmisen luokkaa.

11: Kosinta Muokkaa

13. joulukuuta 1990 lähetetty jakso tutkailee kumppaninhoukuttelussa käytettyjä keinoja, varsinkin lintujen kannalta.

asustaa korkeassa ruohikossa, jossa ei näy kauas. Niinpä se joutuukin hyppimään korkealle samassa paikassa saadakseen huomiota, joskus jopa neljäsataa kertaa saman päivän aikana. laulavat kumppaneita houkutellakseen, ja kosijat pystyvät kuulemaan naaraan ääntelyn yli kahdeksan kilometrin päähän.

Lähettäessään kosintaviestejä eläinten täytyy myös huolehtia siitä etteivät ne kohdistu vääränlajisiin kumppaneihin, ja niinpä monilla onkin tunnusmerkit, jotka poikkeavat selvästi toisista lajeista. Esimerkkinä Attenborough käyttää . Kaikki suulalajit asustavat samalla saarella, ja nostelee jalkojaan, jottei kumppanuuksia luotaessa tapahtuisi erehdyksiä.

Tropiikkilintu ja käyttävät kumppanin houkuttelussa ilmalentokuvioita, kun taas luottaa vahvaan hajuun. Kaikkein näyttävimmät kosiomenot ovat (jonka laulutaidoissakaan ei ole moittimista), ja . kutsuu kumppaniehdokkaat katsomaan lehtimajaansa, joka on koristeltu silmiinpistävän värikkäillä löytöesineillä. käyttävät nimensä mukaisesti hienostuneita tanssiesityksiä. Lopuksi Attenborough tarkkailee kosiomenoja, joissa käytettyjen reviirien rajoja urokset vahtivat mustasukkaisesti.

12: Suvunjatkaminen Muokkaa

20. joulukuuta 1990 lähetty viimeinen jakso kuvaa, kuinka eri lajit täyttävät olemassaolonsa tarkoituksen, eli varmistavat että niiden periytyvät seuraavalle sukupolvelle. Vaikka ongelma on kaikille yhteinen, siihen on kehittynyt useita erilaisia ratkaisuja.

eivät pysty liikkumaan, mutta jokaisella yksilöllä on sekä - että sukusoluja, joten jokainen vierustoveri on mahdollinen kumppani. Toista ääripäätä edustaa norsunaaras, joka on kantavana kaikkiaan kahdenkymmenenkahden kuukauden ajan, joten sen kannalta on toivottavaa, että poikasen siittää vahvaksi osoittautunut uros. Niinpä naaras on hyvin tarkka valinnastaan. on vieläkin nirsompi, ja hylkää ei-toivotut kosijat virtsaamalla niiden naamalle.

Parittelu voi olla vaarallista puuhaa: lähestyy valittuaan hyvin varovasti. Onnistuakseen sen on vältettävä naaraan myrkkyhampaisiin joutuminen. Joillain lajeilla oikea hetki lyöttäytyä yhteen voi koittaa äärimmäisen harvoin. Esimerkiksi -uroksen täytyy hedelmöittämään päästäkseen odottaa, että naaras luo kuorensa. Merileijonaurokset taistelevat hallinnasta, ja jotkin yksilöt hyödyntävät toisten taistellessa avautunutta tilaisuutta paritellakseen vastahakoisten naaraiden kanssa.

Attenborough huomauttaa, että , johon useimmat ihmiset ovat tottuneet, on eläinkunnassa harvinainen ilmiö, mutta mainitsee siitä esimerkkinä . Näytillä on pari joka lyöttäytyi yhteen viisivuotiaina, ja on ollut yhdessä jo kaksikymmentä vuotta.

DVD ja kirja Muokkaa

Yhdistyneessä kuningaskunnassa sarja on saatavana neljän levyn DVD-julkaisuna ja lisäksi osana -kokoelmaa. Aiemmin on myös julkaistu kolmen levyn mittainen versio, jossa jaksot on typistetty 35-minuuttisiksi. Suomessa sarja on julkaistu kolmen levyn kokoelmana, jonka jaksot ovat täysimittaisia. DVD-julkaisuissa on lisämateriaalina 50 minuuttia kestävä dokumentti The Making of The Trials of Life.

BBC Books julkaisi David Attenborough’n kirjoittaman, sarjaan liittyvän kirjan, The Trials of Life: A Natural History of Behaviour elokuussa 1990. Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Vaarallinen seikkailu - Eläinten käyttäytyminen luonnossa.

Lähteet Muokkaa

  1. Jump up ↑
  2. Jump up ↑ISBN 951-1-12254-1

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki